Nainen Tummissa

Dm Dm Hän saapui keskiyöllä, näin viikaattenkin vyöllä C Dm tuo nuori nainen ikuisuuden harso silmillään Dm Hän kertoi kylmin huulin, kuin kaukaa äänen kuulin: C Dm oon sieltä mistä takaisin ei tulla elämään Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm Dm Dm Dm Dm oo-o-oo o-oo Dm Mä katsettansa turhaan hain, näin pohjattomat silmät vain C Dm kun katsoin niihin tunsin että häntä rakastin Dm Voi poika parka kuolemaa ei yksikään voi rakastaa C Dm vain hengen sulta veisin kylmin jäisin suudelmin Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm Dm oo-o-oo o-oo Dm Sun täytyy olla vanki maan, ei sielus pääse kahleistaan C Dm on yksinäisyys kohtalosi, auttaa voi mä en Dm Sä vaikka kaiken oikein teet, sua seuraa aina kyyneleet C Dm ei murheistansa irti pääse koskaan ihminen Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm Dm oo-o-oo o-oo Dm Mä pyysin suukko muuta ei, hän viikatteensa naulaan vei C Dm ja tunsin hänen syleilynsä kylmän jäätävän Dm Hän lähti, otti viikatteen, jäin yksin yöhön hiljaiseen C Dm en enää pelkää kuolemaa nyt kaiken ymmärrän Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm Dm oo-o-oo o-oo Dm Hän saapu vielä tiedän sen, kun aika vierii täyttyen C Dm niin silloin suostuu varmaankin hän yhteen suudelmaan Dm Tuon suudelman kun hältä saan, voin vihdoin jättää kylmän maan C Dm ja silloin pääsee myöskin sielu irti kahleistaan Dm En itselleni rauhaa saa, kun rakastan vain kuolemaa C Dm mä ootan että saapuisi tuo nainen mustissaan Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm oo-o-oo o-oo Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm oo-o-oo o-oo Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm oo-o-oo o-oo Dm C Dm Oo-o-oo oo-o-oo Dm C Dm oo-o-oo o-oo N.C. Oo-o-oo oo-o-oo Dm oo-o-oo o-oo